Menneisyys on kuin verotus tai kuolema, sitä ei voi välttää vaan se on osana jokaisen elämää. Puhutaankin sitten ajasta kaksi tuntia tai vuosituhansia sitten. Kun puhutaan menneisyydestä, ensimmäisenä mieleen tulevat aina ne asiat joita katuu, häpeää tai pelkää.
Miksi mieleen eivät painu yhtä tarkasti ne upeat päivät lapsena leikkipuistossa äidin kanssa tai hyvä shoppailupäivä ystävien kera?
Wikipedian mukaan menneisyys on "lineaarisessa aikakäsityksessä se osa aikalinjasta, joka on jo tapahtunut", mielestäni kyseinen määritelmä pitäisi korjata sanoin: "menneisyys on käsite jota ihmiset käyttävät puhuessaan ajasta, jota haluaisivat muuttaa paremmaksi".
Helppoahan sitä on toiselle sanoa että unohda ja jatka elämääsi. Mutta miksi se sitten on niin helvetin vaikeaa? Miksi ihminen roikkuu menneessä eikä pysty keskittymään nykyiseen ja siihen mikä on tärkeää?
Toiset ehkä pystyvätkin kätkemään menneisyyden haamut ja unohtaa ne ajallaan. Toiset taas eivät.
Muutama vuosi sitten uutisoitiinkin jostain laasertekniikasta, jolla pystyy "resetoimaan" osan muistoista, kuten ikävät avioerot tai rakkaan kuoleman. Mutta olisiko sekään sitten paras vaihtoehto? Enpä usko.
Menneisyyden kanssa täytyy vain oppia elämään.
Ja paskat hyvähän se tässä on sanoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti