ZzZ.

Uni.

Mitä se oikeastaan on? Toinen maailma?
Ehkä niissä kerrataan päivän tapahtumat eri perspektiivistä. Ehkä näkee unta tilanteesta jossa haluaisi olla, toiveunta. Ehkä unet kertovat jotain.

Se tunne kun herää ja miettii että tapahtuiko se oikeasti. Pettymys. Vitutus. Ehkä huojennus. Unet ovat petollisia.
Toisaalta välillä sitä haluaisi jäädä uneen vellomaan. Unimaailmassa kaikki on hyvin. Pah, ei se auta nähdä unia pilvilinnoista. Ne ovat vain unia.

Vai ovatko?

Energiaa.

Kun juttelee intuitiivisen parantajan eli energiahoitajan kanssa, voi löytää itsestään asioita yllättävän nopeasti. Jo tunnin sisällä voi saada mitä mielenkiintoisimpia ahaa-elämyksiä. Tosin aina uudet löydöt eivät välttämättä miellytä, niitä on silti tärkeä purkaa.

Jos ei pääse yli ongelmistaan joutuu oravanpyörään. Sinulle tuodaan niin kauan sama haaste eteesi, kunnes opit "läksyn". Ikäänkuin vedät puoleesi pelkosi kohdetta. Monet ihmiset jankkaavat samaa haastetta koko elämänsä ajan tajuamatta, että ongelma piilee itsessä. Ainaiset valitukset "Miksi mulle aina käy näin? Miksi en saa parempaa?" eivät johda mihinkään, ellei osaa kehittää itseään.

Ihmiselle ei kuintekaan tuoda eteen koskaan mitään sellaista mihin hän ei olisi valmis. Ei ylitsepääsemättömiä haasteita. Jos kuitenkin ongelma tuntuu hankalalta selvittää omin neuvoin, energiahoidot voivat olla ratkaisu. Hoidoissa voidaan keskittyä myös fyysisten kipujen hoitamiseen.

Energiahoidot vaikuttavat yksilöllisesti. Niissä voi tuntea esimerkiksi vahvistuneensa, ymmärtäneensä, rentoutuneensa ehkä puhdistuneensa. Energiahoidot ovat mahtavia.

Turpa kiinni.

Se tunne kun tiedostaa mokanneensa kaiken.

Vaikka yrittää kertoa jotain positiivista jollekkin tärkeälle ihmiselle, niin kuitenkin onnistuu saamaan sen suustaan väärällä tavalla. Vittuuntuneella, negatiivisille tavalla.
Sitä ajattelee, että välillä on saatanan vaikeaa olla minä. Samassa ajatusketjussa vierailee kaiken maailman sillalta hyppäämis jutut. Kunnes sitten tajuaa, että hei haloo.

Näin paskoina hetkinä pitäis yrittää muistaa erittäin hyvä elämänohje "kaikki mitä tapahtuu on tarkoituskin tapahtua".
Niinpä. Miks vitussa on tarkotus käyttäytyä huonosti ja laukoa suustaan kaikkea sopimatonta? Miks on tarkotus loukata muita? Miks on takotus ettei osaa pitää turpaansa kiinni?

Se kun oikeesti voi fyysisesti tuntea kuinka viha itseeän kohtaan kasvaa. Kun pään sisällä häpeä ja itseinho ottaa vallan. Ah, ihanaa.

Hengitä.

On outoa inspiroitua surusta tai ikävästä. Tuskasta tai ahdistuksesta.
Jollain tapaa ehkä ironista.
Sitä rupeaa raapustelemaan tekstejä ja  luonnostelemaan piiroksia lievittääkseen pahaa oloaan. Siitä syntyy ehkä jokin kaunis kuva tai hyvä runo. Eskapismia.

Se hetki jolloin tajuaa jotain merkittävää ja ahdinko jossain syvällä pienenee.. Hyväksyntä. Hyväksyminen sattuu aluksi niin saatanasti, "riski" on kuitenkin lopputuloksen kannalta kannattava. Vaikka hyväksyykin asioita, surun aiheuttama tie on kuitenkin kuljettava loppuun, muuten jokin voi jäädä vaivaamaan ja se tulee elämässä eteen ennemmin tai myöhemmin.
On parempi kävellä suoraan muuria päin kuin juosta aina karkuun.

Nyt on hyvä aika jatkaa elämää ja olla murehtimatta turhista asioista. Keskittyä hetkeen. Rakastaa. Olla rakastettu. Ja hengittää.

Tienhaara.

"Miks mulle aina käy näin?"

Kun jotain pahaa tapahtuu ilman ymmärrettävää syytä, tuntee vajoavansa aivan pohjalle. Siellä pohjalla sitten kaiken maailman ajatukset ottaa vallan ja tunteet lietsoo niitä.
Itkua.
Syömättömyyttä.
Unettomuutta.
Itkua. Itkua. Itkua.
Paniikkikohtauksia.

On voimaton paha olo jatkuvasti. Sitä etsii auttajia, mutta eihän kukaan ole mitään verrattuna menetettyyn. Häneen, jonka vierellä oli turvallista. Häneen, joka piti kiinni kun sattui. Häneen, jota rakastat.

Sitä haluaa selvittää asiat ja saada hänet luottamaan yhteiseen matkaan. Haluaa käpertyä hänen syliin ja vain nukahtaa.

Jos olisi yksi toive joka toiteutuisi, me kaikki tiedämme mikä se olisi.