Olen selaillut koneeltani muutamia vuosien takaisia kuvia itsestäni. Kuten kaikki, olen myös minä muuttunut ulkoisesti. Sana "kauniimpi" ponnahtaa välittömästi mieleeni, kun katselen noita kuvia.
Vaikka kuvissa minulla on mauttomasti meikatut kulmakarvat ja poseeraan kuin mikäkin teini, olen kaunis. Lähimenneisyydessä otetut valokuvat tuntuvat tyhjiltä ja mitään sanomattomilta näihin verrattununa. En saan niistä otetta, mitään tunnetta. Ne eivät herätä minussa mitään. Blanco.
Tänään ymmärsin, tuijottaessani neljä vuotta nuorempaa minää silmiin, että tuolloin olin onnellisempi. Silmissäni näkyy palo elämästä, josta nautin. Huolettomista päivistä, iloisista hetkistä.
Ajattelen.
Ja juuri nyt tunnen itseni yksinäiseksi, hylätyksi. Ikävöin itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti