On outoa inspiroitua surusta tai ikävästä. Tuskasta tai ahdistuksesta.
Jollain tapaa ehkä ironista.
Sitä rupeaa raapustelemaan tekstejä ja luonnostelemaan piiroksia lievittääkseen pahaa oloaan. Siitä syntyy ehkä jokin kaunis kuva tai hyvä runo. Eskapismia.
Se hetki jolloin tajuaa jotain merkittävää ja ahdinko jossain syvällä pienenee.. Hyväksyntä. Hyväksyminen sattuu aluksi niin saatanasti, "riski" on kuitenkin lopputuloksen kannalta kannattava. Vaikka hyväksyykin asioita, surun aiheuttama tie on kuitenkin kuljettava loppuun, muuten jokin voi jäädä vaivaamaan ja se tulee elämässä eteen ennemmin tai myöhemmin.
On parempi kävellä suoraan muuria päin kuin juosta aina karkuun.
Nyt on hyvä aika jatkaa elämää ja olla murehtimatta turhista asioista. Keskittyä hetkeen. Rakastaa. Olla rakastettu. Ja hengittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti